Piikille

Heti saatuani virallisen vahvistuksen hyväksymisestäni Keniaan, oli prioriteeteissani kaksi asiaa: lennot ja rokotukset. Lennot Pariisin kautta Nairobiin edestakaisin sain kohtuulliseen hintaan, ottaen huomioon, että lennot varatessani lähtöön oli vain kaksi viikkoa. Myös vaihtoaika Pariisissa on mukavan nopea. Lennot hoidettuani aloin soitella terveyskeskukseen rokotusasioita. Olin jo katsonut netistä minkälaisella setillä maahan pitäisi valmistautua. Rokote.fi suosittelee seuraavaa:

Hepatiitti A

Hepatiitti B (riskinarvion perusteella)

Keltakuume

Kolera (riskinarvion perusteella)

Kurkkumätä-Jäykkäkouristus

Lavantauti (riskinarvion perusteella)

Malaria

Meningokokkitaudit (riskinarvion perusteella)

Polio

Tuhkarokko-Sikotauti-Vihurirokko

Riskinarvio tarkoittaa alueen ja matkustajan terveydentilan perusteella tapahtuvaa harkintaa rokotteen tarpeellisuudesta. 

Keskustelu terveydenhoitajan kanssa oli hupainen, ja se meni suurinpiirtein näin: ”Minne olet lähdössä?” ”Keniaan.” ”Milloin olet lähdössä?” ”Kahden viikon päästä.” ”O-ou.” Joo, tiedän, että mitä aikaisemmin rokotukset ottaa, sitä paremmin ne suojaavat.

Selvittelytyön jälkeen terveyskeskuksesta suositeltiin minulle A & B hepatiitti-, keltakuume-, meningokokki- ja malariarokotusta. Hepatiitti A-rokote minulla on jo muutaman vuoden takaisen Thaimaanreissun jäljiltä. Nyt kyllä harmittaa pirusti se, että en silloin ymmärtänyt ottaa A & B yhdistelmärokotetta, joka olisi tullut paljon edullisemmaksi… Naamaa ei nimittäin kauheasti naurattanut, kun apteekista pamahti rokoteostosteni loppusaldo: lähes 300 euroa. Siinä vaiheessa pankkikorttinikin sanoi sopimuksensa irti, sillä asettamani maksuraja taitaa olla parinsadan luokkaa. Voin kyllä sanoa, että koskaan ei ole apteekkiin noin paljon massia uponnut!

Rokotteet kävin lyömässä käsivarsiini eilen. Piikkikammoiselle kokemus ei luonnollisesti ollut se odotetuin, mutta se meni seinillä olevia leppäkerttujulisteita katsellessa sangen nopeasti. Enemmän mietitytti illalla ensimmäisen kerran otettava malarialääke (joka otetaan siis tabletteina). Se on ensinnäkin A) kallista lystiä, 10€ tabletti B) aika myrkkyä. Moni kaverini on kertonut saaneensa niistä kunnon tripit: hallusinaatioita, mielialan vaihteluita, ahdistavia unia… Niinpä odotin suurella mielenkiinnolla, miten lääke minuun vaikuttaa.

No, ei yhtään mitenkään. Uneni olivat kyllä outoja, mutta eivät ahdistavia. Huokaisen siis jo hetkellisesti helpotuksesta: nyt näyttäisi ainakin siltä, että itse säästyn sivuvaikutuksilta…

Huomenna starttaa viimeinen viikkoni Suomessa. Hassu ajatus on myös se, että kuluvasta vuodesta vietän enää viisi viikkoa Suomessa. Keniasta tullessani muutan kolmen viikon päästä syksyksi Saksaan opiskelemaan. Ei auta kuin nyt nauttia Suomesta ja tästä ihanasta säästä.

Krista

PS. Yleensä puhuttaessa matkustelusta mainitaan ainoastaan sen hyvistä puolista. No, en tiedä onko tämä hyvä vai huono asia, mutta parin kuukauden takaisen Hong Kongin ja Singaporen reissuni jäljiltä puhelimeni sekosi, ja nyt se heittää sijainnikseni milloin Venäjän, milloin Marokon. Tästä syystä olen päässyt (joutunut?) viettämään Tinder-lomaa useissa eri kohteissa, tänään Ibizalla ja Mallorcalla. Näiden empiiristen tutkimusten perusteella olen tehnyt kaksi hypoteesia: joko olen näissä kohteissa kuumaa kamaa tai sitten näytän helpolta lomaseuralta.