Aamulla on edessä hyppy tuntemattomaan. Vaikka olen tänään saanut lukuisat "älä nyt telo ittees siellä" ja "tuut nyt elävänä takas tai mä suutun" -kommentteja, on fiilis jännityksestä huolimatta aika tyyni. Laukut on pakattu ja ne painaa yhteensä lähemmäs 30 kiloa, joten en usko, että olisin mitenkään voinut unohtaa mitään.
On outoa, että en tiedä yhtään, mitä odottaa tulevalta. Se onkin syy siihen, miksi minua on jännittänyt aivan järkyttävän paljon. Toisaalta se on tosi puhdistava fiilis, että saa hetkeksi jättää arjen taakse ja vain mennä tietämättä, mitä eteen tulee.
Itsensä ylittäminen on aina mahtavaa, eikä kehitystä tapahtu mukavuusalueella. Tämän mentaliteetin iskostan päähäni ja hyppään aamulla koneeseen.
Krista
ps. ruisleipää tulee ikävä.
Onnea matkaan! :) Sain sulta inspiraatiota lähteä toteuttamaan omia haaveita ja ne onkin jo suunnitelma-asteella :)
VastaaPoistaHei, ihan mahtava kuulla! Ehkäpä parasta mahdollista palautetta, mitä voisi kuvitella saavansa. Kiitos ja tsemppiä sinnekin suunnalle. :)
VastaaPoista