Minun Afrikkani

Eilinen oli varmasti yksi elämäni unohtumattomimmista päivistä. Aamulla nimittäin starttasimme auton ja suunnistimme kohti Afrikan ylpeyttä, safaria.

Kello herätti minut säädyttömän aikaisin. Suunnitelmana oli lähteä matkaan 5.30, mutta kuten arvata saattaa, lähtö venyi - aitoa afrikkalaista menoa siis aamusta alkaen. Viivästymisistä huolimatta nokka saatiin kuitenkin käännettyä kohti Merun luonnonpuistoa. Ajellessamme pilkkopimeässä vanhalla Toyotanrämällä mietin pari kertaa, että kohta kolisee pelti ja tämä oli sitten tässä. Pakko myöntää, että pelotti. Saavuttuamme maaseudulle (jep, tämä paikka missä asun ei ole vielä maaseutua nähnytkään) lähti tuntinopeuskin jyrkkään laskuun. Touhu muistutti lähinnä huonoa autopeliä: auto veti sellaista siksakkia väistellen tiellä olevia esteitä, eli tässä tapauksessa kuoppia, että    muistoksi taisin saada vähintään pari kuhmua pomppuilusta johtuen. Kuitenkin 70 kilometrin ja parin tunnin rallin jälkeen saavuimme luonnonpuiston porteille. Safarilystin hinnasta sen verran, että kyllä täällä valkoista rahastaa osataan. Ja ihan virallisestikin: seinältä löytyy eri hinnat mustille ja valkoisille, ja valkoisen hinta on yleensä noin 5-20-kertainen. 

Nappasimme portilta oppaan kyytiimme neljänneksi takapenkille (lisää aitoa Afrikkaa) ja lähdimme nauttimaan 30 asteesta ilmastoimattomassa autossa ylikuormalla - voin sanoa, että kuuma tuli. Kurvatessamme safarin porteista sisään näkymä muuttui Leijonakuningas-maisemaksi, ja heti alkuun kirahvi toivotti meidät tervetulleeksi. Tuli yhtä epätodellinen olo kuin joskus Thaimaassa, kun ensimmäistä kertaa näin luonnonvaraisen norsun. Pyöriessämme ympäri valtavaa luonnonpuistoa mietin Muumien kultakalajaksoa (kyllähän te tämän muistatte? Muumit haluavat epätoivoisesti nähdä kultakalan?) Kultakalamme oli tässä tapauksessa leijona. Täytyy paljastaa tarinan loppuhuipennus jo tässä vaiheessa: leijonaa emme nähneet, mutta kirahveja, seeproja, puhveleita, sarvikuonoja, antilooppeja, paviaaneja, virtahepoja, strutseja... Myöskään maisemissa ei ollut valittamista. Tosin minä kuulun siihen koulukuntaan, joka mielummin vaalii muistoja päässään kuin kuvissa (näinhän ne kaikki paskat valokuvaajat sanovat). Yritin minä silti tietysti Samsungillani pari kuvaa räpsiä, mutta safarin upeutta katsoessani en voinut olla miettimättä, ettei mikään kamera kykene kahlitsemaan tätä tunnelmaa tai näiden eläinten uskomattomuutta. Eli rikas valkoinen sai pätäkälleen vastinetta (hehhehhee).

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita safarilla tarjoili pikku pörriäinen, joka tuli morjenstamaan meitä autoomme. Samalla kun vieras huomattiin, kaikki paikalliset menivät pienoiseen paniikkiin ja sanoivat vain "avaa ovi, avaa ovi!" Pörriäinen lähti onneksi heti tiehensä. Kysyin tietysti episodin jälkeen mistä oli kyse. Selvisi, että tämän pikkuisen kärpästä muistuttavan pörriäisen pisto voisi kuulemma olla kohtalokas.

Lisää aitoa Afrikkaa retkeemme tarjosi se, että uljas ratsumme sanoi sopimuksen pariin otteeseen irti, eli ei muuta kuin auto seis ja korjaamaan jarruja. Lysti ei kuitenkaan loppunut tähän: auto saatiin toimintakuntoiseksi ja pääsimme lähtemään kotia kohti, mutta muutama kilometri ennen kotia juutuimme massiiviseen ruuhkaan, koska samana päivänä vietettiin yliopiston valmistujaisia. Siinä sitten ainakin puolitoista tuntia istuskeltiin kuumassa autossa. Koko ajan täytyi kuitenkin olla hereillä,  sillä jos päästi pienen raon syntymään autojen väliin, ei kestänyt montaa sekuntia ennen kuin joku kurvasi siihen. Lopulta kuskillamme meni kuitenkin hermo ja hän lähti paahtamaan vastaantulevien kaistaa pitkin. Siinä vaiheessa ei auttanut kuin toivoa, ettei sieltä tule autoja.

Illalla saimme mekin osamme valmistujaishulinaa: naapurin poika valmistui, ja kävimme  hänen juhlissaan aistimassa tunnelmaa. Pihalle kyhätyssä teltassa raikasi laulu,  nauru ja taputukset. Pojan äidin vieraanvaraisuus oli myös todella koskettavaa: hän tarjosi heti tuntemattomille ihmisille ruokaa ja kutsui meidät kotiinsa. 

En tiedä voisiko päivä enää olla enemmän täynnä Afrikkaa. 

Afrikkaähkyssä,

Krista