Keniassa minua hämmentää...

Viikkoni Keniassa ovat olleet hämmennyksen aikaa. Tässä muutamia asioita, jotka ovat suomalaisnaisessa herättäneet ihmetystä (oikeasti vain muutamia, listaa voisi jatkaa melkeinpä loputtomiin).

Keniassa minua ihmetyttää...

1. aksentti. Vaikka täällä  puhutaan swahilin lisäksi toisena virallisena kielenä englantia, on paikallisten aksentti jotain niin käsittämätöntä, että joudun joka toisen lauseen jälkeen olemaan "Hä? Tä? Voisitko toistaa?" Aksentin voimakkuudesta kertoo esimerkiksi se, että sanan alusvaatteet paikalliset lausuvat indavea ja isoäiti on glänmatel. En tiedä, onko ärrä jäänyt kyydistä  kokonaan. 

2. varpaankynnet. Kyllä, luit ihan oikein. Useat paikalliset naiset koristelevat varpaankyntensä ja kasvattavat ne erittäin pitkiksi (eikö tämä ole jo vaarallistakin? Kuinka pirusti se sattuu, kun varpaan kolauttaa johonkin?)

3. pöly. Joka paikassa pöllyää. Pöly tahraa vaatteet ja iltaisin niistän ruskeaa pölyräkää (anteeksi yksityiskohtaisuus).

4. tervehtiminen. Yleinen kutsumistapa on kiskittäminen. Tutun tavatessa joko kätellään, lyödään käsivarret yhteen (tämä oli minulle ihan uusi juttu) tai annetaan poskisuudelmia, jotka ovat aina matkustaessa hämmennyksen aihe. En koskaan ennen matkaa muista tarkistaa paikallista tervehtimiskulttuuria, joten joutuu aina funtsimaan, kummalta puolelta pitää  aloittaa, montako suudelmaa annetaan ja pitääkö tehdä pusuääni. Ennen kuin opin, että oikea tapa on täällä oikealta vasemmalle ilman ääntä, saatoin aloittaa väärältä puolelta antaen muutaman vahinkopusun huulille. Se oli hieman kiusallista...

5. syöminen. Ihmiset nimittäin syövät täällä todella paljon. Perhe valittaa minulle koko ajan, että syön liian vähän, vaikka jokainen, joka on joskus lounastanut kanssani tietää, että kyllä minuun ruokaa uppoaa. Ei kuitenkaan kenialaisten mielestä. He syöttävät minua kuin pullasorsaa peläten, että laihtuisin täällä. Tuputtaminen alkaa pikkuhiljaa käydä hermoille. Myös paikalliset ruoka-ajat ovat erikoiset: esimerkiksi päivällistä syödään vasta 8-9 aikaan illalla. 

6. korruptio. Tiesin, että korruptio on Keniassa vakava ongelma, mutta en ollut tajunnut sen laajuutta. Fyrkalla voi esimerkiksi välttää vankilan. Suomalaisena on myös vaikea ajatella, ettei poliisiin saati lääkäriin voi luottaa.

7. paikallinen yliopisto. Ei sillä, että oma opinahjoni, Oulun yliopistokaan mikään pramea paikka olisi, mutta tajusin vasta ehkä kolmannella käyntikerralla, että olin tullut Merun yliopistoon - niin pieni ja vaatimaton se on. Yliopisto sisältää ehkä kymmenen pientä luokkahuonetta, ja ihmisiä olen nähnyt siellä vain kourallisen.

8. vesi. En ole nähnyt paikallisten juovan vettä ollenkaan. Heitä myös ihmetyttää suuresti se, että itse yritän naukkailla vähintään pari litraa vettä joka päivä.

9. sähköt. Ne menevät poikki tämän tästä. Onneksi vanhana partiotyttönä pakkasin mukaani taskulampun. Sille on ollut käyttöä - sähköt voivat olla poikki vaikka koko päivän. Myös vedet menevät poikki tasaisin väliajoin.

10. suojatiet. Niitä ei ole. Missään.

11. teiden kunto. Autotiet ovat pääsääntöisesti ihan ok kunnossa, mutta kävelytiet (jos niitä sillä nimellä voi kutsua) ovat jotain ihan järkyttävää: joudun kävellessäni katsomaan maahan koko ajan. Tie on todella muhkuraista, ja isoja kiviä on joka puolella. Nilkkani ja jalkapohjani muljahtelevat tasaiseen tahtiin, ja pelkään ihan tosissani hiusmurtumaa.

12. puheenaiheet. Lyna kysyä töksäytti tässä yksi päivä: "Paljonko sinä muuten painat?" Jäin monttu auki tuijottamaan häntä. Vastasin hämmentyneenä ja kerroin, ettei Suomessa ole tapana kysyä toisten painoa. Hän nauroi ja sanoi, että se on Keniassa ihan arkipäiväistä ja sitä voi kysyä keneltä tahansa.

13. postikortit. Tosin tämä koskee ainoastaan Merua. Halusin tietysti lähettää pari korttia täältä Suomeen, joten lähdimme etsimään kortteja. Useat paikalliset eivät edes tiedä, mitä postikortit ovat. Lyna esimerkiksi osoitti kirjakaupassa It's a boy -korttia ja kysyi, miksen voi lähettää sellaisia. Kävimme etsimässä niitä rehellisesti ainakin 20 paikasta - mutta lopulta löysimme! Nyt ne ovat matkalla Suomeen. Saapi nähdä, tulevatko  perille.

14. moniavioisuus. Myös pettäminen on ihan ok. Abortti on kuitenkin laiton: jos sen haluaa, täytyy mennä pimeälle lääkärille joka ei välttämättä ole koskaan edes käynyt lääkiksessä.

15. kylmyys. Heinäkuu oon Kenian kylmin kuukausi, ja parina päivänä olen joutunut vetämään farkut jalkaan ja kaulahuivin kaulaan. Suomessa taitaa nyt olla lämpimämpi kuin päiväntasaajalla!

16. seksuaalivalistus. Täällä ihan oikeasti väännetään siitä, onko moraalitonta puhua nuorille ehkäisystä. Ja samaan aikaan ihan törkeällä prosenttimäärällä on HIV.

17. jätteet. Roskat nakataan pihalle. Epämiellyttävin jäte, kuten vessapaperit, poltetaan pimeän jälkeen. Olin mamman kanssa pari päivää sitten tällaisilla roviokesteillä pihassamme, joka siis muistuttaa kaatopaikkaa. Voin kertoa, että oudolta tuntui. En olisi ajatellut, että minulle tulee reissussa ikävä Suomen jätehuoltojärjestelmää.

18. bannaukset. Katselin leffaa tabletilta, ja Lyna kysyi, mitä leffaa katsoin. Kerroin, että The Wolf of Wall Street. Hän oli selkeästi järkyttynyt ja kertoi, että se on täällä bannattu ja jos katsoisin sitä leffaa vaikkapa bussissa, voisin joutua vankilaan. Bannauksen syyksi hän kertoi jumalan loukkaamisen (ilmeisesti esimerkiksi lausahdus God damn it riittää täyttämään kriteerit). Itse luulen kuitenkin, että syy on se, että leffassa on homoseksuaalisuutta. Lyna tietysti halusi katsoa pätkiä leffasta, ja kun miehet painivat tai halasivat, hän kysyi järkyttyneenä: "Paneeko ne? Onko ne homoja?" Täällä en siis kauheasti ole puhellut kannastani tasa-arvoista avioliittolakia kohtaan. Homoseksuaalisuudesta saa täällä vankilatuomion.

19. miehet. Ennen tuloani tänne pappani sanoi minulle hauskasti "älä sitten tuo sieltä tuliaisena aviomiestä". Tästä huolimatta kosintoja ja rakkaudentunnustuksia tulee tasaiseen tahtiin. Se, että paikalliset miehet tulevat päälle kuin höyryveturit ja lyövät heti kaikki kortit tiskiin, tuntuu vähintäänkin oudolta. Tosin silloin, kun imartelu perustuu ainoastaan ihonväriini (luulisin ainakin, ellei sitten tähän valloittavaan persoonaani, hehhee), se ei imartele kauheasti. Näiden miesten mielestä passeli jäänmurtaja on "oletko sinkku", jota seuraa kysymykset siitä, millaista ehkäisyä käytän tai olisinko valmis kaukosuhteeseen. Ihan oikeasti? Luulen, että pystyn täyttämään pappani toiveen.

20. yleissivistys. Paikallisissa lehdissä ja uutisissa ei ole paljoakaan Kenian ulkopuolisia uutisia. Muita Afrikan maita käsitellään jonkin verran,  mutta siihen se sitten jää. Ehkä tästä johtuu se, että paikallisten kanssa keskustellessa tulee fiilis, ettei heillä juurikaan ole perspektiiviä siihen, mitä muualla tapahtuu. Kaikki ymmärrys muodostuu siitä, mitä oman valtion sisäpuolella tapahtuu. Yleissivistyksen tasoa kuvastaa myös se, että kouluni opettajalla ei ollut aavistustakaan edes siitä, millä mantereella Suomi on (vai onko se vain Yhdysvaltojen osavaltio).

Ihmetyksissä,
Krista